JuhaniLunden

Viirejä vai visioita?

Deja vu -tunteelta ei voi välttyä, kun TV:stä tulee uutinen, jossa puoluejohtajaa tentataan kannatuslukemista. Toimittajan lähtöoletus on, että poliitikko on tehnyt jotain väärää, koska kannatus laskee. Tai että hän on onnistunut työssään, kun kannatus nousee. Lehdissä on tämän tästä juttuja puolueen ”kenttäväen” vaatimassa toimia, joilla kannatus saadaan nousuun. Aivan kuin puolueen päätehtävänä olisi mahdollisimman suuren kannatusprosentin ylläpito.

Galluppien tekoa ja niistä uutisointia pitäisi säädellä lainsäädännöllä. Niillä ei ole mitään muuta kuin negatiivinen vaikutus poliittiseen päätöksentekoon, kun poliitikot heiluvat kuin viirit sen mukaan mistä puhuri käy.

Käyttämällä ilmaisua ”kenttä” tai ”kenttäväki” koitetaan hämärtää totuutta. Todellisuudessa kannatuksen nousua vaatii puolue-eliitti. Puolueisiin kuuluu Suomessa n. 300 000 tuhatta ihmistä, noin 5,4% prosenttia Suomen väestöstä ja tuo mystinen ”kenttä” tai ”kenttäväki” on promillen murto-osa tästä. ”Kenttäväki” pitäisi suomentaa Nykysuomen Sanakirjassa sanoilla ”poliittinen sisäpiiri” tai ”puolue-eliitti”.

Se onkin sellainen lafka, jota ei kannata ärsyttää. Niinpä kukaan ei niin teekään, paitsi Tuukka Temonen. Tai Jan Vapaavuori, joka käyttää taskuliinaa.

Puoluejohtajien, kärkipoliitikkojen, pitäisi hoitaa koko Suomen asioita ja heillä pitäisi olla visio siitä minkälaisena he näkevät maamme tulevaisuuden. Poliitikon pitäisi katsoa 20 vuotta tulevaisuuteen, ja tuntea historia ainakin 100 vuotta taaksepäin. Tämän hetken horisontti on galluppien välinen aika. Politiikka on ilmeisesti jonkinasteista huumetta, kun kerran on käytön alkanut, kaman loppuminen tuo vieroitusoireita.

Kansa etääntyy politiikan teosta sitä kauemmas mitä enemmän poliitikkomme ovat vailla reaalimaailman työtaustaa. Tämä ei ole ristiriidassa nuoruuden kanssa. Mutta jos koko elämä on lukiovuosista lähtien pyörinyt politiikan ympärillä, se ei välttämättä anna oikeita eväitä päätöksentekoon.

Pitäisikö kansanedustajan edustaa koko kansaa vai vain äänestäjäkuntaansa? Suurin osa poliitikoista ajattelee äänestäjiään kerran neljässä vuodessa, 4 vuoden istuntokausi menee ryhmäkurin määräysten mukaan. Osa on ns. siltarumpu poliitikoita. He ajattelevat äänestäjiään myös vaalien välissä ja koittavat junailla jonkin kannattajakuntaansa hyödyttävän asian. Siitäkin saa haukut, kuten muistamme tapauksesta Pekkarinen. Kolmas tapa on edustaa ja ajaa koko Suomen asiaa johdonmukaisesti. Minun mielestäni kansanedustajan pitäisi ensi sijassa ajaa koko Suomen etua. Äänestäjän pitää valita henkilö, jonka mielestään parhaiten uskoo siihen kykenevän.

Mikä on poliitikon visio? Se on hänen tavoitetilansa tulevaisuuden Suomesta, jonka saavuttamiseksi hän on valmis tekemään kaikkensa. Valmis myös kaatumaan saappaat jalassa. Sellaiselle suoraselkäisyydelle on tilausta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset