JuhaniLunden

Maa- ja metsätalous, ilmastonmuutos ja hiilinielut

 Ensin termejä: hiilinielu on hiilen varasto, jonka koko kasvaa, eli se sitoo enemmän hiiltä kuin päästää sitä ilmakehään. Hiilinielun vastakohta on päästölähde. Esimerkiksi metsä toimii hiilinieluna, jos puusto kasvaa enemmän kuin sitä hakataan.

Metsä hiilinieluna

Lainaus MTK sivuilta: ”Kasvavien metsien ja peltojen hiilensidonta kompensoi yhteiskunnan päästöjä. Maankäyttösektorit eli maa- ja metsätalous ovat ainoita sektoreita, jotka aktiivisesti ylläpitävät hiilensidontaa. Viime vuosikymmenten aikana ihmistoiminnan aiheuttama CO2-pitoisuuden kasvu on johtunut 88 % fossiilisten käytöstä ja 12 % metsäkadosta (Le Quéré ym. 2017). Kolmasosan tästä ihmistoiminnan aiheuttamasta hiilidioksidista sitoo takaisin kasvillisuus ja kolmasosan meret.

Olen siis maa- ja metsätalousyrittäjänä osa ainoata ihmistoiminnan sektoria, joka sitoo hiiltä ilmakehästä. Pakko myöntää, mutta maanviljelijänä ja metsänomistajana en ollut tätä koskaan tullut ajatelleeksi. 

Maa- ja metsätalousministeriön sivuilta sain vähän lukuja: ” Suomen metsien hiilinielun eli ilmakehästä metsiin sitoutuvan hiilidioksidin määrä on vaihdellut vuodesta 1990 lähtien 22–50 miljoonan tonnin välillä hiilidioksidiekvivalentteina (milj.t CO2 ekv). Tämä vastaa vuositasolla 30–60 % Suomen vuosittaisista kokonaispäästöistä. Vuonna 2016 Suomen hiilinielu oli 27,3 milj.t CO2 ekv, mikä vastaa 46 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.”

Eli metsät sitovat karkeasti ottaen puolet suomalaisten päästöistä. Viimeaikaiset Luonnonvarakeskus LuKen tekemät tarkennukset vielä suurensivat arvioita Suomen metsien hiilinieluista.  Tästähän pitäisi olla ylpeä, mutta julkisuus on armoton ja vaatii enemmän. Mielestäni ei ole kohtuullista, että metsätaloudelta vaaditaan suurempaa osallistumista yhteisiin talkoisiin. Muut vähentäkööt päästöjään ensin, jos me metsänomistajat hoidamme likaisen työn! 

Se on sitten eri asia, jos hiilen sidonnasta saisi korvausta, joka kompensoisi vähentyneiden hakkuiden tulonmenetyksen.  Metsätalous on kuitenkin yritystoimintaa ja edelleen pätee vanha sanonta: Suomi elää metsistä.  Se että pesemme toistemme paitoja, ei meitä elätä. Vientikauppa on meille elinehto.

Maa- ja metsätalouden päästöjen laskenta ei ole ihan yksinkertaista. Metsien osalta yksi iso erimielisyys liittyy siihen, miten pitkään metsän katsotaan kasvaessaan toimivan hiilinieluna. Vanhan metsän kasvu hiipuu ja vähitellen hiilidioksidia alkaa vapautua lahoavista puista. Hoidetussa metsässä tätä tapahtuu vähemmän, kun puut korjataan ennen kuin ne ehtivät kuolla.  Kasvien pitää kasvaa, jotta ne sitoisivat hiiltä, ja maanviljelijät ja metsänomistajat ovat tämän telluksen suurimpia eksperttejä kasvien kasvattamisessa. Me teemme kaikkemme, jotta kasvit voisivat hyvin.

On esitetty, että puiden annettaisiin kasvaa pidempään, jotta hiiltä ehtisi sitoutua enemmän kiertoajan kuluessa. (kiertoaika = aika puun istuttamisesta sen kaatamiseen) Tästä aiheutuu myös tulonmenetyksiä metsänomistajalle.  Tulonmenetys tulee kahta kautta: myöhästyneiden tulojen aiheuttama menetys ja puiden laadullinen heikkeneminen, mm. lahon takia, niiden ikääntyessä.

Hakatun puun käyttö ratkaisee, kuinka pitkäaikainen hiilinielu se on. Puun poltto on huonoin vaihtoehto. Paperin valmistuksessa hiili sitoutuu hieman pidemmäksi ajaksi, mutta ylivoimaisesti paras vaihtoehto on käyttää puuta rakentamisessa. Betonirakentamista pitäisi rajoittaa lainsäädännöllä Suomen kaltaisessa maassa, jossa kaikki, kerrostaloja ja siltoja myöten, voidaan tehdä puusta.  Betonirakentamisen kosteus- ja homeongelmat vähenisivät samalla.  

 

Maatalouden hiilipäästöt

Suurimman osan maatalouden kasvihuonekaasujen (CO2 ja metaani) päästöistä aiheuttaa karjatalous. Tämä lienee kiistatonta. Tunteisiin vetoava juttu on se, pitäisikö meidän vähentää lihan kulutusta. En ryhdy ketään neuvomaan, mutta itse olen voinut aina paremmin, mitä vähemmän olen syönyt punaista lihaa.

Peltoviljelyn osalta MTK:n sivu kertoo näin: ”Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta, että pellot voivat toimia hiilinieluna. Hiiltä siis sitoutuu kasveihin enemmän, kuin sitä vapautuu. Oleellista on pitää pelto hyvässä kasvussa ja pitkälle syksyyn nurmikierron, syysviljojen tai kerääjäkasvien avulla. Eri kasvilajeilla juuriston määrää säätelee maanpäällisen biomassan määrä. Mitä suurempi sato, sitä suurempi on juurimassa. Peltokasvien juuriston hiilestä osa on pysyvää.

Monivuotisten viljelykasvien käyttö lisää hiilen sitoutumista, koska kasvien juuristo kasvaa vuosi vuodelta ja pidättää samalla paljon hiiltä. Lisäämällä viljelykiertoon syväjuurisia kasveja ja kasvinvuorottelua maan hiilitase paranee.”

 

Avainlause edellisessä lainauksessa on ”pellot voivat toimia hiilinieluna”. Kokonaisuudessaan Suomen maatalousmaa on hiilen päästölähde, eli maasta vapautuu enemmän hiiltä kuin siihen sitoutuu. Tämä johtuu maan muokkauksesta.

Jos halutaan maan toimivan hiilinieluna maata ei pitäisi muokata ja pitäisi viljellä enemmän syväjuurisia kasveja. Maan muokkauksessa kasvijätteet sekoitetaan pintamaan sekaan, jolloin hiilen vapautuminen ilmakehään kiihtyy. Kun kasvijäte jätetään maan pinnalle, tämä hajoamisprosessi on paljon hitaampi ja osa hiilestä varastoituu maahan pitkäaikaisesti.  Syväjuurisilla kasveilla juuristomassaa kertyy enemmän ja kuolleista juurista myös sitoutuu hiiltä enemmän maahan kuin matalajuurisilla.

Maata voidaan viljellä ilman muokkausta, ns. suorakylvön avulla. Tähän työhön tarvitaan erityinen suorakylvökone, joka on painava ja kallis erikoistyökone. Suorakylvöön liittyy paljon uutta opeteltavaa ja käytäntöjä, mm. kylvöajankohta ja sadonkorjuu myöhästyvät, mikä lisää sääriskiä. Suorakylvössä käytetään myös enemmän rikkakasvien torjunta-aineita, ainakin siirtymävaiheen aikana. Suorakylvöön siirtyminen on ongelmallista, koska kuluu jopa 10 vuotta, ennen kuin maa on sopeutunut uuteen viljelytekniikkaan. Tänä siirtymäaikana satotaso voi notkahtaa pahasti, mikä on suuresti vähentänyt viljelijöiden innokkuutta siirtyä suorakylvöön.

Sivuhyppy ravinneasioihin: Suorakylvössä fosforia kertyy maan pintaosiin, josta sitä voi vesien valunnan myötä joutua vesistöihin. Toisaalta suorakylvössä ei tapahdu maahiukkasten valumista ojiin ja vesistöihin juuri lainkaan verrattuna kynnettyyn maahan. Suurin osa kynnettyjen maiden fosforikuormituksesta tapahtuu eroosion myötä pellosta ojiin valuvien maahiukkasten mukana. Fosforipäästöt ovat eri tyyppisiä suorakylvössä verrattuna perinteiseen viljelyyn.

Takaisin hiilinielu asiaan. Kun tarkasti lukee, niin MTK tarkentaa kirjoituksensa lopuksi: ”Hiilitaseessa lasketaan kaikki kasvihuonekaasujen päästöt ja sidonta, jonka kasvualusta kasveihin juurineen on sitonut. Sen jälkeen tiedetään, toimiiko maa hiilinieluna vai pitäisikö viljelyä muuttaa siten, että pellosta tulisi hiilinielu.”

 

Miten käy Suomen maa- ja metsätalouden ilmaston lämmetessä?

Metsien kasvu kiihtyy, ja siihen vaikuttavat niin parantunut metsien hoito kuin ilmaston lämpeneminen. Ilmastonmuutos tuo kuitenkin myös riskejä. Myrsky-, metsäpalo-, lumi- ja hyönteistuhot lisääntyvät. Tämä näkyy jo nyt kalliimpina metsävakuutuksina ja esim. kaarnakuoriaisen tuhoina vanhoissa kuusikoissa.  Metsätalouden merkitys Suomelle tuskin vähenee, mutta se miten tulot kertyvät, saattaa muuttua.

Maatalouden on myös sanottu hyötyvän ilmaston lämpenemisestä. Kaksi viimeistä kesää kuitenkin osoittavat, että ääri-ilmiöt voivat mitätöidä lämpenemisen tuomat hyödyt. 2017 oli katovuosi ennätyssateiden takia, 2018 oli katovuosi kuivuuden takia. Moni maanviljelijä on jo nyt kassakriisin partaalla.

Suomi on pohjoinen maa, Alaskan leveysasteilla. Tähän mennessä Golf -virta on pitänyt ilmastomme siedettävänä. Ilmastotutkijat ennustavat Golf -virran heikkenevän. Tämä on seurausta mm. napajäätiköiden sulamisesta.  Ilmastonmuutos saattaa huonontaa maatalouden harjoittamisen edellytyksiä Suomessa. Tämä olisi huono uutinen myös kriisivalmiudellemme.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JuhaniLunden kuva
Juhani Lundén

https://climate.nasa.gov/climate_resources/24/grap...

Ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttamaa, onko syy rakettimaisesti nousevan CO2 syy vai joku muu, se ei ole olellista.

Olisin kovin onnellinen jos ilmaston lämpeneminen toisi meille etua, mutta se ei mene niin. Ruokapula on yksi erittäin todennäköinen vaihtoehto. Muutama vuosi pötköön ääri-ilmiöitä tärkeimmillä tuotantoalueilla. Muuta ei tarvita. Maailman valtioiden ruokavarasto on tippunut, yli sadasta päivästä romahdettiin 74 päivään 2012.
http://global.finland.fi/public/default.aspx?conte...

Petri Kähkönen

Hyvä kirjoitus ajankohtaisesta asiasta. Puun käytön lisäämistä rakentamisessa olen eri mieltä, sillä elinkaarivertailuissa puu ei ole muita materiaaleja ympäristöystävällisempi (esim. 100 v käyttöikä). Joissakin rakenteissa, kuten julkisivuissa puu on jopa muita materiaaleja huonompi vaihtoehto (vrt. esim. Tampereen teknillisen yliopiston elinkaarivertailu eri julkisivuvaihtoehdoista). Puuta kannattaa Suomessa jalostaa sellaiseen käyttöön, jossa osaamisemme on parhaimmillaan (esim. biotuotetehdas / Äänekoski). Hakkuumääriä ei tulisi Suomessa enää lisätä. Tukitoimilla ei tule vääristää kilpailua rakentamisessa ja puun käyttöön liittyvät tuet tulee osoittaa kestävään metsänjalostukseen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset